Vellamo - vedenhaltiatar H

"Tämä on toinen raskauteni. Koin olevani vahva ja fyyisesti ihan hyvässä kunnossa ennen raskauksia. Epävarmuuksia omasta kehosta on aina liikkunut elämän mukana mutta pääsääntöisesti olen ollut itsevarma ja tykännyt siitä miltä näytän ja olen aina löytänyt itsestäni hyviä puolia.

Kun minulla diagnosoitiin diabetes niin paino nousi ja se vaikutti epävarmuutena kehonkuvaani. Kun on ollut painon vaihtelua, varsinkin ylöspäin, niin se on vaikuttanut siihen ettei ole tunnistanut omaa kehoaan, kuten esimerkiksi kun vaatteet eivät ole mahtuneet päälle niin on sitä kautta myös kadottanut omaa identiteettiään. Ulkopuolisten kommentit ja kehut ovat tuoneet positiivista kuvaa itsestään sekä se kun näkee itsensä ulkopuolisen silmin että näyttääkin aika kivalta.

Esimerkiksi omissa hääkuvissa. Silloin päivällä olo oli ääh, ei tästä tule mitään mutta kun näki kuvat linssin läpi ns toisen silmin miltä itse näytti sinä päivänä niin tuntui hyvältä ja toi sitä positiivista kuvaa omasta ulkonäöstä.

Vointi on ollut hyvä raskaana ja ensimmäisen raskauden aikana paremmin mitä nyt. Nyt on ollut enemmän pahoinvointisuutta ja energianpuutetta. Silloin ensimmäisen raskauden aikana oli energinen olo koko raskauden ajan, nyt ollut enemmän voimattomuutta ja energianpuutetta arjessa. Ekassa tietenkin kun ei ollut taaperoa niin pystyi enemmän rauhoittumaan ja käymään harrastuksissa. Ekassa pystyin harrastamaan enemmän ja se oli enemmän tavoitteellisempaa, nyt on hyvä kun kerran viikossa pääsen käymään harrastuksessa.

Ekassa raskaudessa ihmeteltiin ulkopuolisten taholta missä se maha on, maha tuli esille ns todella myöhään. En ottanut loukkauksena sitä ulkopuolisilta kun ihmeteltiin mahan pientä kokoa. Musta se oli enemmänkin hassua että ulkopuolinen kommentoi asiaa, että: ai sä oot noin pitkällä, missä se maha on? Ehkä enemmän näin päin kuin että kommentoitaisiin mahan isoa kokoa tai muuta?

Loppuvaiheessa se ehkä toi itselle epävarmuutta kun mahan koko ei kasvanut/tuli hitaasti esille ja nyt tässä toisessa raskaudessa kun maha taas on tullut nopeammin esille. Esikoisen aikana ei oikein ollut vaivoja kuin että jalat turposivat loppuraskaudessa ja kun jatkui vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeenkin, niin tämä tuli yllätyksenä! Nyt tässä raskaudessa ollut enemmän sellaisia ei ulospäin näyttäytyviä muutoksia kehossa, nivelet on kipeenä, alaselkä juilii ja on voimattomuutta.  Kaikki sellaiset epämieluisat vaivat kuten ummetus, mikä kuuluu raskauteen, mutta mistä kukaan ei puhu ja sellaiset pienet krempat kehossa niin saivat ja saavat tukalan olon kehossa. Kun on todella väsynyt niin ei katso peilistä samalla tavalla kuin olisi levänneempi. Olo olisi varmasti itsevarmempi ja katsoisi itseään positiivisemmin levänneenä!

On ollut kyllä ihana huomata miten vahva keho on! On se ihan uskomaton juttu että nainen pystyy rakentamaan elämän omassa kehossaan ja niin pienessä ajassa. Sen miten nopeasti vauva kasvaa pienestä katkaravusta ihan oikeaksi ihmiseksi. Vaikka oman perussairauden takia on haasteita ja pelkoja onko ns hyvä kasvualusta lapselle kehossa, mutta kyllä se oman esikoisen myötä vahvistui että oma kroppa on toimiva raskauteen ja kaikki menee hyvin!

Oma kehonkuva on muuttunut jonkin verran raskauksien myötä, ei ole niin tarkka omasta ulkonäöstään ja on jollain tavalla tyytyväisempi omaan luonnolliseen ulkonäköön. Eikä jaksa stressata ulkonäöstä mitä ennen raskauksia esimerkiksi teki. Se voi olla myös ikä joka sen tekee, moni on sanonut sitä että jossain vaiheessa ei jaksa kiinnostaa, että tää on tää lärvi jonka on saanut ja tällä mennään. On myös ymmärtänyt sen että kroppa vanhenee ja muuttuu raskauden aikana ja sen on hyväksynyt. Tavallaan se on se uhraus jonka tässä tekee sen puolesta että tuo lisää jälkikasvua itselleen. Ei tietenkään sellainen olo että olen menettänyt vartaloni raskauksien takia! Vaan olen hyväksynyt asian ja olen sinut sen kanssa.

Isosisarukselle kerrottiin raskaudesta ensimmäisen ultran jälkeen kun oli konkreettista näytettävää hänelle. Esikoinen tästä ymmärsi ehkä paremmin raskauden. Esikoinen ymmärtää nyt että äidin masussa kasvaa vauva ja hänestä tulee isosisko. Hän ei vielä muuten ole kiinnittänyt huomiota muuttuvaan kehoon. Esikoiselle on kyllä sanottu alusta asti ettei saa hyppiä äidin masun päällä, koska on tykännyt köllötellä mahan päällä ja tuntuu että hän on arvostanut tätä. Kun minulle tuli insuliinipumppu niin uskon että se on myös alustavasti opettanut esikoistani. Sanottiin hänelle että tämä on äidille tosi tärkeä, siihen ei saa koskea mutta saa katsoa, niin tämä on antanut jo alustavasti mallia miten toimia. Esikoinen on ottanut myös sellaisen hoivaavan roolin, hänestä on kivaa leikkiä että äiti laitetaan päiväunille. Hän peittelee minut ja tuo pehmoleluja ja tämä on nyt minunkin lempileikki kun saa hetken lepohetken hänen leikkien keskellä!

Esikoisen odotusaikana ystäväni otti minusta kuvia ja en usko että olisin muuten lähtenyt odotusajankuvauksiin ellei ystäväni olisi tarjoutunut niitä ottamaan. Jälkikäteen oli ihana että tuli otettua kuvia ja sai muistoja tältä ajalta! Kuvauksissa oli taas sellainen ääh olo, mutta kuvissa näytin seesteiseltä ja kivalta. Otin tämän lisäksi selfieitä itsestäni että näki mahan kasvua, mutta muuten ei oikein tullut kuvia otettua.

Jos ei olisi tullut vastaan tätä mallihakua niin voi olla että oltaisiin loppuraskaudessa käyty perhekuvauksissa, joissa olisi varmaan saatu otettua itsestä myös odotuskuvia.

Näissä kuvauksissa kuvaustilanne oli rento ja hauska, veden kylmyys vähän jännitti mutta minulla oli sellainen olo että minun ehdoilla mennään ja tästä jäi hyvä fiilis. Olin yllättynyt miten hyvältä ja itsevarmalta näytän kuvissa! Varsinkin kun kyseessä oli vasta raskauden alkuvaihe ja maha ei juurikaan näyttänyt mielestäni raskausmahalta. Etukäteen oli vähän sellainen olo, että näytänkö vain turvonneelta, kesäkiloja napanneelta ja että onko outoa ottaa raskausajan kuvia kun mahaakaan ei vielä näy. Mutta valtaosassa kuvia masu näkyy jo hyvin ja vaatteet/kuvakulmat korostivat mahaa hyvin. Kuvaajana toimit erinomaisesti ja sait olon tuntemaan rennoksi. Ehkä laajempi kuvausvaatevalikoima olisi jatkossa oiva lisä vielä kuvauksiin, vaikka nytkin toki löytyi sopivaa päälle puettavaa kuvauksissa. Suosittelen odotuskuvauksia muille, itse kuvauksissa saat keskittyä omaan kehoosi. Kuvat saavat olon tuntemaan kauniilta ja hehkeältä. Kuvista jää myös ihanat muistot raskausajasta!"

Kiitos H tästä kesäisestä päivästä kanssani projektin äärellä! Muistan elävästi sen kun joutsen lipui H:n takana ja äkkiä sitten peruutin että saan myös joutsenen kuvaan, niin kompastuinpa sitten takana olevaan kiveen ja pyllylleen menin! Onneksi refleksin omaisesti nostin kameran ilmaan niin tärkein säästyi vaikka itselle jäikin sitten mustelma muistoksi... :D Ja saatiin kuin saatiin joutsenkin mukaan kuviin!

p.s. lainavaate rekki on myös laajentunut ja uusia tulokkaita löytyy teille kuvauksiin mukaan!

<3 Fresia