Vellamo - vedenhaltiatar M

SV:syömishäiriö



"Tämä on kolmas raskauteni. Oloni on ollut odottavainen. Kolmas raskaus oli enemmän jossa pohdittiin koska olisi hyvä ajankohta raskaudelle, niin olo oli että haluaisin olla jo raskaana. Rakastan olla raskaana, se olo, fiilis ja vatsa. Kaikki olotilat tosin ei ole ihania ja nyt ollut enemmän vaivoja mitä ensimmäisessä raskaudessa. Keho selkeästi muistaa että vauvoja on kannettu aikaisemminkin. Ekassa raskaudessa ei tullut mitään yllättävää mutta toisessa raskaudessa yllätti juuri paineen tuntu, miten voimakas se oli kun se alkoi rv 18. Tuntui että täältä tippuu jotain. Se olisi ollut asia jonka olisin voinut haluta tietää ennen raskauksiani. Tässäkin raskaudessa on ollut paineen tuntua alhaalla enemmän ja aikaisemmin alkanut.

Negatiivisesti kehonkuvaani on vaikuttanut syömishäiriö taustani. Minulla oli n 8vuotta aktiivisena syömishäiriö josta 7 vuoteen ei tullut kuukautisia. Tällöin läheiseni yrittivätkin herätellä minua että jos haluaisin lapsia niin pitäisi miettiä asiaa. Mutta työnsin ajatuksen vain pois. Toipuminen kesti hyvin pitkään. Ei ollut helppo olla kehon kanssa nuorempana ja oli sellaista täydellisyyden tavoittelua ja rajoittunutta elämää liian pitkään. Lukko alkoi pikkuhiljaa avautumaan kun ikää tuli lisää, pääsin tekemään asioita mitä halusin, matkustelin yksin. Tein asioita itse, sitä mitä halusin. Minua pelotti ekassa raskaudessa anoreksia menneisyys ja en halunnut seurata painoa ollenkaan, enkä tätä ole halunnut tehdä seuraavissa raskauksissa myöskään. Pelkäsin miten se voisi vaikuttaa omaan mieleen. Vaikka onkin tuntunut että demonit on selätetty mutta painon nousun seuranta voisi triggeröidä asiaa.

Tässä raskaudessa näin vahingossa oman painoni ja olin että ei vitsi, että nyt jo tullut näin paljon. Yllätyin että olin voi ei. Vaikka olenkin ollut sinut oman kehoni kanssa niin kyllä kehonkuva on vielä vähän vääristynyt ja se on ikävää että välillä se nostaa päätään.

Neuvolassa on aikaisemmissa raskauksissa suhtauduttu hyvin asiaan ja painoa ei ole tarvinnut niin seurata sen puolelta mutta nyt tässä raskaudessa vaihtui hoitaja ja hän oli että seurataan vaan. Olen ollut selin vaakaan etten näe lukemaa ja hän on kirjannut arvon omakantaan. Mikä on hullunkurista koska näenhän kirjauksista aina painon kun on sanonut että käy tsekkaa joku asia. Että kiitti, tää ei ollut ihan se tarkoitus! Näen itse kuitenkin peilistä että kaikki on hyvin, ei sitä tarvitse niin tarkkaa seurata. On tuntunut muutenkin neuvola seuranta vähän turhalta tässä raskaudessa, vaikka osa tsekkailusta on ollut ihan hyödyllisiä niin silti liian paljon turhaa ylimääräistä mittailua, tarkkailua mitä en koe tarvitsevani tässä kolmannessa raskaudessani.

Minun on helppo olla kehossani raskauksieni välillä ja koen palautuneeni hyvin aina raskauden jälkeen. Olen imettänyt nyt +5vuotta ja se on kuihduttanut aika paljon. Niin tykkään tästä raskauden tuomasta pehmeydestä. Tuntuu terveeltä ja hyvältä. Raskauden jälkeen on tuntunut se hyvältä että on palautunut helposti ihan vain imettämällä ja lasten kanssa touhuamalla, ettei ole tarvinnut seurata omaa syömistä ja on voinut nauttia syömisestä, se on ollut ihanaa! Se on ollut sellaista tasapainoilua raskauden ja raskauksien välillä.

Olin hyvässä tilassa kehonkuvani kanssa ennen ensimmäistä raskautta joten pelotti miten raskaus tulee vaikuttamaan tähän. Silloin ne demonit todella nosti päätään koska en tiennyt miten keho tulee reagoimaan raskauteen, miten paljon painoa tulee raskauden myötä jne. Nyt kun vertaa ensimmäistä ja tätä raskautta niin ei ole pelottanut niin paljon vaikkakin kaikki raskaudet on erilaisia ja näin vanhempana tietää mitä kaikkia vaivojakin voi tulla lisää mutta koska tiedän jo mitä voi tulla niin keho kokenut positiivisena raskaudet. Olisi ihana olla aina raskaana, mutta myös hieman haikeana tässä koska luultavasti tämä tulee olemaan viimeinen raskaus, vaikkakin on aina ikuinen raskaus ja synnytys kuume. Ihmeellisintä mitä tiedän, on tämä matka!

Sosiaalinen media tuo aina välillä painetta kun itsellä on epävarma olo omassa kehossa, turvonnut, ei niin hehkeä. Niin kyllähän se tuo painetta kun feediissä näkee täydellisiä vartaloita, ehkä osa photoshopattuja. Mutta se on kyllä myös ihanaa kun näkee erilaisia kehoja omassa feedissä, niin se helpottaa. Oma työ tuo juuri sitä realiteettia ns oikeista kehoista, millaisia ja miten erilaisia ne ovatkaan. Joten se tuo helpotusta omaan kehonkuvaan kun tietää ettei oikein sellaisia täydellisiä vartaloita ole.

Esikoinen on ottanut todella ihanasti raskauden ja on ollut raskauden mukana alusta asti. Hän haluaa joka päivä katsoa appistä minkä kokoinen vauva on, mitä on hän on oppinut ja kertoo sitten isälleen vauvan kasvusta. Hän haluaa olla mukana myös vauvan syntymässä mukana. Tulen synnyttämään kotona joten tämä haave tulee tällä kertaa toteutumaan. Pikkuveljen syntymästä hän missassi 1.30h koska oli nukkumassa joten tällä kertaa hän haluaa olla mukana. Nuorimmainen on alkanut tottumaan tulokkaaseen. Hän on alkanut paijaamaan ja pusuttelemaan masua. Aikaisemmin yritti työntää mahaa takaisin ja oli että EI, ei kiitos. Hän on ollut todella kiinni minussa joten on ollut ihana nähdä miten hän on lämmennyt vauvan tuloon vaikka mustasukkaisuutta varmasti tulee vauvan synnyttyä.  Tulee olemaan tasapainottelua huomion jakamisesta heidän kanssaan. On jännä nähdä miten hänestä kasvaa pikkuveljestä isoveli <3

Tässä raskaudessa tuli aikasessa vaiheessa jo tunne ettei haluta tietää kumpi on tulossa. Eli tulee olemaan extra yllätys kun synnytyksessä nähdään sukupuoli. Tämä tuntuu raikkaammalta valinnalta kun ei tiedetä kumpi tulee. Puoliso oli enemmän utelias tietämään sukupuolen mutta oli että okei, tehdään näin. Jännä seurata millainen tyyppi täällä masussa asustelee.

Ensimmäisen raskauden aikana ei tullut oikein otettua kuvia, ei sitä oikein edes tajunnut että tämän voisi ikuistaa. Muutama kuva tuli otettu toisen kuvauksen yhteydessä mutta vaatteet päällä, ettei vatsaa siinä oikein tullut esille. Ja ihan alkuraskaudessa äiti otti ulkomailla rannalla kuvia kun oli ihan minimini vatsa. Näin jälkikäteen harmittaa kun ei tajunnut ikuistaa raskautta enemmän. Toisessa ja nyt tässä raskaudessa on tullut käytyä ihan odotuskuvauksissa. Suosittelisin odotuskuvausta kaikille, joita ajatus yhtään kutkuttaa. Näihin muistoihin on ihana palata tulevaisuudessa, ja myös näyttää lapselle kuvia, joissa hän oli vielä äidin masussa <3

Vellamo kuvaus tuntui hyvältä, rauhalliselta ja kiireettömältä hetkeltä, fiilis kotiin lähtiessä oli lämmin ja kiitollinen.

Kuvissa näin itseni kauniina ja vahvana, juuri hyvänä näin <3 Kiitos Fresia näistä kuvauksista ja kohtaamisesta!"

Kiitos M kun lähdit mukaan projektiini! Kuvaus hetki on ihanan seesteinen ja saimme nauttia ihanan kesäisestä aamusta. Haastattelua kuunnellessa lokit nauroivat ja tulvahti eläväisesti mieleen tuo kesän lämpöinen aamu! Rakastan kesäisin aamu-kuvauksia meren rannalla, olen niin kiitollinen että olen päässyt toteuttamaan tätä projektia niin upeiden naisten kanssa!

<3 Fresia